Tänään koitti oravan pääsy täysihoidosta tuetun asumisen piiriin.
Niin hyvin olinkin villiinnyttänyt jo ystävän, että ei onnistunutkaan häkistä kiinni otto vain sillä, että heitän ruokaa tuttuun kuljetusboksiin ja orava menisi perässä.
Menihän se perässä joo, mutta on se niin vikkelä ja vähän epäileväinen, joten se sinkosi täysillä ulos boksista heti kun yritin sulkea ovea ja sen jälkeen ystävällisesti kieltäytyi menemästä lähellekkään sitä julmettua oviaukkoa.
Lopulta täytyi turvautua perinteiseen nappaa kiinni ja tunge boksiin taktiikkaa.
Ajelimme sopivaksi arvelemamme metsän siimekseen. Ei niin lähelle kulkureittejä, että pesä näkyy, muttei niin kauaskaan, että olisi liian vaikea mennä viemään ruokaa talvella pesän lähettyville.
Vesa sitten näytti ensin oravalle mallia ja kiipesi puuhun kiinnittämään pesämökin ja sitten eikun orava irti. Ei heti lähtenyt pesäpuuta ylöspäin vaan hyppeli maassa. Lopulta läheinen koivu innosti hänet kiipeämään, ja vaikka on nyt totutellut ulkoelämään kuitenkin aika matalassa häkissä, painoi se ajakkana melkeen latvaan saakka.
Siinä vaiheessa poistuimme takavasemmalle jätettyämme vielä vähän sapuskaa lähettyville.
Opettavainen oli tämä aika.
Ja sen verta sekaantuva on meikäläinen, että projekti oravan poistuttua tiluksilta aamupäivällä, iltapäivällä saimme kotiin seuraavan projektimme.
Siitä lisää myöhemmin ;)
Katsokaa nyt näitä kuvia. Ensimmäinen kuva on otettu oravan oltua meillä reilun viikon. Turkkikin näyttää vähän jo turkilta, eikä vain nahkaiselta poikaselta.
Ja miten hieno talviturkki hälle on tulossa <3
"Oli kylmä niin piti ryömiä lämpöpullon viereen nukkumaan"
"Heippa! Tää lähtis nyt."
"MOIDO!"
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Kaverikuvat <3
Syksyn aikana on lapset kuvattu opinahjoissaan ja kovasti olivat innoissaan kaverikuvista. Tässä muutama kaverikuva meidän kanilasta :)
Äiti ja tytär O.Lottotyttö ja O. Mayday
Kaverukset O.Grammatiikka ja O.Imperfekti
Läheiset Rodney ja O.Aamuvirkku
Tehotädit Lilli ja Rodja
Varsinkin nämä viimeiset tehotädit, Lilli ja Rodja, jotka kummatkin hankin aikuisina 2012 eri paikoista ovat aivan mainioita touhottajia. Väkisin hymyilyttää kun niiden menevää touhuilua seurailee kanilassa :)
Syksyn aikana on lapset kuvattu opinahjoissaan ja kovasti olivat innoissaan kaverikuvista. Tässä muutama kaverikuva meidän kanilasta :)
Äiti ja tytär O.Lottotyttö ja O. Mayday
Kaverukset O.Grammatiikka ja O.Imperfekti
Läheiset Rodney ja O.Aamuvirkku
Tehotädit Lilli ja Rodja
Varsinkin nämä viimeiset tehotädit, Lilli ja Rodja, jotka kummatkin hankin aikuisina 2012 eri paikoista ovat aivan mainioita touhottajia. Väkisin hymyilyttää kun niiden menevää touhuilua seurailee kanilassa :)
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Syysnurmelle kirmaamaan
Tänä lämpimänä viikonloppuna tuli kaivettua esiin jo kerran talviteloille laitettu lehtikompostikehikoista tehty jaloitteluaitaus. Sisäkanitkin kävivät pihamaalla ja hetihän siellä oltiin ruohoa nyhtämässä. Mikäjottei, samat kelithän ne nyt rallaa kuin syyskuussakin :)
Meillä on viikon verran taas pari kasvattia hoidossa. Ystävykset Onni ja Iita majoittuvat kanilassa ja ovat ottaneet elonsa lunkisti. Liekkö jo tottuneet, että käyvät täällä säännöllisen epäsäännöllisesti eli tarpeen mukaan :)
Onni-pupu on kasvateistani sellainen, joka kävi läpi aivan järkyttävän murrosiän. Voi hyvää päivää, jos sen vaan ihan pienenä voisi huomata kuka kuumuu enemmän ja kuka vähemmän niin ei ehkä lemmikiksi asti lähtisi ne yksilöt.
Onnin perhe oli kuitenkin hyvin sitoutunut kanin hoitoon ja selvisivivät kunniakkaana voittajaksi kaikesta sen pienen eläimen keskisormen näytöstä huolimatta. Jos asia nyt voidaan näin ilmaista.
Toisaalta on taas ollut ihana huomata, miten kaiken sen työn jälkeen kanista onkin tullutkin aika kiva!
Jotkut ystävät muistaa "aikojen takaa" Risto-risteytyskanin, joka myöskin yritti lievästi sanoen tehdä terroritekoja melko pitkäänkin. Ja samasta kanista uusi haltija ihmetteli erään kertojan mukaan myöhemmin "Miten voi olla kani noin kiltti" :) Aika siistiä!
Orava jatkaa totuttelua uuteen mökkiinsä vielä ainakin viikon. Ensin ei minun toppaukset kelvanneet ja poikia nukkui vaan villasukassa eri puolella häkkiä. Piti tehdä sellainen jäynä, että siirsin villasukan uuteen pesämökkiin ja katsellaan jos oppi menisi sen myötä perille.
Karkuutin jopa kaverin pihamaalle yksi päivä, mutta onneksi se loikki tuttuun kuljetuskoppaan takaisin. Sehän olisi vallan ihana vapauttaa tuolla tavalla omasta häkistä, mihin voi tarvittaessa vielä palata, mutta se on kuin ruokakelloja soittaisi meidän kissoille. Ei mitään mahdollisuutta sillä idealla. Myös orava asiaa enemmän taas myöhemmin :)
Olivianan Instruktiivi
P.s. Kyllähän tässä välissä on ainakin yksi aurinkoinen päivä ollut, mutta silloinkin taisin tehdä jotain ihan muuta kuin kuvailla kaneja. Seuraavaa siis odotellessa :)
Meillä on viikon verran taas pari kasvattia hoidossa. Ystävykset Onni ja Iita majoittuvat kanilassa ja ovat ottaneet elonsa lunkisti. Liekkö jo tottuneet, että käyvät täällä säännöllisen epäsäännöllisesti eli tarpeen mukaan :)
Onni-pupu on kasvateistani sellainen, joka kävi läpi aivan järkyttävän murrosiän. Voi hyvää päivää, jos sen vaan ihan pienenä voisi huomata kuka kuumuu enemmän ja kuka vähemmän niin ei ehkä lemmikiksi asti lähtisi ne yksilöt.
Onnin perhe oli kuitenkin hyvin sitoutunut kanin hoitoon ja selvisivivät kunniakkaana voittajaksi kaikesta sen pienen eläimen keskisormen näytöstä huolimatta. Jos asia nyt voidaan näin ilmaista.
Toisaalta on taas ollut ihana huomata, miten kaiken sen työn jälkeen kanista onkin tullutkin aika kiva!
Jotkut ystävät muistaa "aikojen takaa" Risto-risteytyskanin, joka myöskin yritti lievästi sanoen tehdä terroritekoja melko pitkäänkin. Ja samasta kanista uusi haltija ihmetteli erään kertojan mukaan myöhemmin "Miten voi olla kani noin kiltti" :) Aika siistiä!
Orava jatkaa totuttelua uuteen mökkiinsä vielä ainakin viikon. Ensin ei minun toppaukset kelvanneet ja poikia nukkui vaan villasukassa eri puolella häkkiä. Piti tehdä sellainen jäynä, että siirsin villasukan uuteen pesämökkiin ja katsellaan jos oppi menisi sen myötä perille.
Karkuutin jopa kaverin pihamaalle yksi päivä, mutta onneksi se loikki tuttuun kuljetuskoppaan takaisin. Sehän olisi vallan ihana vapauttaa tuolla tavalla omasta häkistä, mihin voi tarvittaessa vielä palata, mutta se on kuin ruokakelloja soittaisi meidän kissoille. Ei mitään mahdollisuutta sillä idealla. Myös orava asiaa enemmän taas myöhemmin :)
Olivianan Instruktiivi
P.s. Kyllähän tässä välissä on ainakin yksi aurinkoinen päivä ollut, mutta silloinkin taisin tehdä jotain ihan muuta kuin kuvailla kaneja. Seuraavaa siis odotellessa :)
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Isänpäivän ihmetyksiä
Tässä muutama kuva ihanan kantakanimamman Gretan poikasista. Syntyivät siis 20.10.2012 ja ovat kuvissa siis 3 viikkoa ja yhden isänpäivän vanhoja. Kaksi urosta ja yksi naaras sieltä tunnistautui sohvalle kömpimään vähänksi aikaa. Minusta nämä nokiset ystäväiset on vaan niin symppiksen näköisiä, ettei niitä voi hymyilemättä katsoa :) Tokihan niistä ihan "tavallisia" venäläisiä tulee kunhan vaihtaavat karvaa seuraavan kerran. Meidän kaksivuotias kuopus ei malta olla paijjaamatta kuten kuvastakin näkyy :)
Muuten viikonloppu on mennyt piristävästi, meidän löytöoravakin, joka tuli meille ihan syyskuun alussa hoidettavaksi ja palautettavaksi luontoon sai nyt oman talvimökkinsä tutustumiskäyttöön. Kunhan alkaa tuntua tutulta, vapautetaan hänet sopivaan paikkaan pesämökin kera ja jatketaan tukiruokintaa vielä tarvittaessa. Koitetaan siis lähiaikoina saada tänne oravakuviakin!
Vähän haikein mielin ollaan pitkin syksyä mahdutettu porukkaa takaisin "talvitiloihin" ja nyt niissä siis ollaan. Enää ei tarvitse pohtia kuka olisi paras jäämään jatkokäyttöön vaan valinnat on tehty ja kesäkanila niin totaalisen talviteloilla.
Perjantaina muutti O.Uniikki Joensuuhun lemmikkikotiin ja vain muutaman kotona olevan poikasen kanssa tässä painetaan kohti joulua :)
Muuten viikonloppu on mennyt piristävästi, meidän löytöoravakin, joka tuli meille ihan syyskuun alussa hoidettavaksi ja palautettavaksi luontoon sai nyt oman talvimökkinsä tutustumiskäyttöön. Kunhan alkaa tuntua tutulta, vapautetaan hänet sopivaan paikkaan pesämökin kera ja jatketaan tukiruokintaa vielä tarvittaessa. Koitetaan siis lähiaikoina saada tänne oravakuviakin!
Vähän haikein mielin ollaan pitkin syksyä mahdutettu porukkaa takaisin "talvitiloihin" ja nyt niissä siis ollaan. Enää ei tarvitse pohtia kuka olisi paras jäämään jatkokäyttöön vaan valinnat on tehty ja kesäkanila niin totaalisen talviteloilla.
Perjantaina muutti O.Uniikki Joensuuhun lemmikkikotiin ja vain muutaman kotona olevan poikasen kanssa tässä painetaan kohti joulua :)
tiistai 6. marraskuuta 2012
Uuden alkua
Aloitetaan nyt uudella, vaikka vain loppuvuoden lähestymisen kunniaksi.
Totta jos puhutaan, olen ollut vähän pettynyt itseeni ja kotisivujen päivittelyyn viimeisen vuoden osalta. Työ ja perhe ja muut harrastukset ovat vieneet niin paljon aikaa, että jopa sähköposteihin vastaaminen saattoi tapahtua viikon viiveellä.
Nyt on tehty sellaisia järjestelyjä, että aikaa pitäisi jäädä vähän enemmän myös tämän oman kivan tekemiseen ja siksi siirretäänkin tämä kotisivujen kuulumiset-osio blogiaikaan. Onhan se vaihtelua itsellenikin, joskin ehkä muutaman harmaan hiuksen ehdin saamaan pohjaan tutustuessani. Tästä voi vapaasti päätellä suhteeni laadun tietotekniikkaan :) Onneksi omaan viisaita ystäviä!
Hirvittävä kuvausinto olisi, mutta nuo kelit ei oikein hivele ulkokuvauksen ajatusta. Poikapuolia yhtenä hämäränä päivänä jo kuvailin, mutta sen jälkeen on taivaalta tullut räntää ja lunta. Jospa nyt lumen päätteeksi saadaan aurinkoakin, tiedän nimittäin kanilasta pari tyyppiä jotka saa hepulin kun pääsee hangelle kirmaamaan :) Pitäisi vissiin panostaa vähän enemmän tuon poseeraamisen opettamiseen niin kestäisivät paikallaankin joskus. Mutta ei meidän elo niin vakavaa ole, riemuloikka on paljon siistimpää!
Totta jos puhutaan, olen ollut vähän pettynyt itseeni ja kotisivujen päivittelyyn viimeisen vuoden osalta. Työ ja perhe ja muut harrastukset ovat vieneet niin paljon aikaa, että jopa sähköposteihin vastaaminen saattoi tapahtua viikon viiveellä.
Nyt on tehty sellaisia järjestelyjä, että aikaa pitäisi jäädä vähän enemmän myös tämän oman kivan tekemiseen ja siksi siirretäänkin tämä kotisivujen kuulumiset-osio blogiaikaan. Onhan se vaihtelua itsellenikin, joskin ehkä muutaman harmaan hiuksen ehdin saamaan pohjaan tutustuessani. Tästä voi vapaasti päätellä suhteeni laadun tietotekniikkaan :) Onneksi omaan viisaita ystäviä!
Hirvittävä kuvausinto olisi, mutta nuo kelit ei oikein hivele ulkokuvauksen ajatusta. Poikapuolia yhtenä hämäränä päivänä jo kuvailin, mutta sen jälkeen on taivaalta tullut räntää ja lunta. Jospa nyt lumen päätteeksi saadaan aurinkoakin, tiedän nimittäin kanilasta pari tyyppiä jotka saa hepulin kun pääsee hangelle kirmaamaan :) Pitäisi vissiin panostaa vähän enemmän tuon poseeraamisen opettamiseen niin kestäisivät paikallaankin joskus. Mutta ei meidän elo niin vakavaa ole, riemuloikka on paljon siistimpää!
Jos nimi on Kuperkeikka, niin onhan se nyt vähintään tälläiselle mutkalle osattava vääntäytyä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)