Kevätrytinät

Huh hellettä!

Kohtuullisen juoksevainen viikonloppu, piti tehdä kaikkea, muttei mitään loppuun asti.. :)
Saldona kutenkin kaiken muun elon lisäksi pikkukoiralle eka SERTi Joensuun näyttelyistä ja kanirintamalla kevätmuutto kesäkanilaan.

Siinä yhteydessä kun peset ruokakupit koneessa ja kaikki vesipullot läpi, leikkaat kynsiä ja teet rehuseoksia, aika menee kohtuullisen nopeasti. Puhtaalla purulla, kevään tuoksuista nauttivat otukset on kuitenkin joka kerta yhtä ihana näky!

Myös tuoreen maistelua on aloitettu isompien ja pienempien heinänsyöjien kanssa. Pesässä olevat pennut jäi emineen vielä sisään, mutta muutoin olisi porukkaa mukavasti pihalla. Sisäkanilaa en vielä ehtinyt tyhjentää puruista samaan hengenvetoon, joten se odottaa tekijäänsä vielä tulevina iltoina.

Lampaista on keritty 2/3 osaa. Pässipojilta on vaan mahanaluset kynimättä. Samalla kippauksella katsotaan sorkkien keväthuolto. Musta uuhi oli vielä villoissaan, ja kaiken kiireen keskellä se sai taas "villakoiraluukkinsa", koska yksinkertaisesti oli niin kuuma, että pakko oli leikkuu aloittaa ja toisaalta yksinkertaisesti niin kiirus, että en ehtinyt sitä ihan loppuun asti toteuttaa. Päkätit käy narussa maistelemassa vihreää, ennen vapautumista kesäaitaukseensa :)

Surua ja iloa

Kuten eläinten kanssa aina!

Kanilan puolelta mielen harmautta on kevään aikana aiheuttanut kahden mahtavan naaraan menehtyminen! Lottotyttö, mahtavan rauhallinen ja ystävällinen oma kasvattini, lähti ensin. Lottis syntyi vuonna 2011 eli ei nyt iälläkään ollut pilattu. Lottis oli ainut kanilan suoraan aleneva naaras S.Miahista, joka oli ensimmäisiä "erisukuisia" minulle tulleita naaraita, erittäin hieno yksilö sekin.

Toukokuussa myös kantanaaraani GG-08 Rosenborgs Greta menehtyi kuusivuotiaana. Hetkellinen motivaatiopula iski totaalisesti kanirintamalla. Greta muutti meille 2009, eli se oli pitkään elämässämme mukana muutoinkin kuin vain hyvien jälkeläistensä kautta.

Muutama "vanhus" meitä on kotona velä ilahduttamassa. Peto-poika on ensimmäisiä venäläiskasvattejani, joka eli pitkään uudessa kodissaan, mutta palautui minulle elämäntilanteen vaihtuessa viime kesänä. Tarkoitus oli etsiä herralle uusi koti, mutta hänen silloinen viiden vuoden ikänsä aiheutti hieman epäilyksiä ja kastroitu herrasmies jäi meille pitämään naisille seuraa. Se onkin ollut meidän onni, tässä kaverissa nimittäin on charmia :)

Kotona asustaa myös seuraneidin virkaa tekevä, aivan oikeasti, ensimmäinen kasvattini Hilma Heikkinen. Hilmakin on syntynyt 2008, ja se muutti poikasena uuteen kotiin, mutta palautui allergian takia n. puolen vuoden iässä takaisin ihanan ja huolehtivaisen omistajansa luota. Siitä asti Hilma on pitänyt meille seuraa <3

Mukava asia kevään tulossa oli on ollut valkoisen ps-värin pään nosto pitkästä aikaa. Yhdessä pesässä  pilkottaa nimittäin värin edustajia, jee!