Käytännön ongelmia :)

No niin, päivän kuvapostaus tulee tässä. Palataan kakarakuulumisiin taas lähiaikoina!

"Ahaa, ruokatilaus saapui. NAM. Odotas, tämä hoituu kyllä"

"Outoa, mikähän tässä nyt mättää. Jospa koittaisin nokkia kuin kana?"

"No voi nyt.... mulla on nälkäääää"

Uutta eloa

Voi kevättä ja uuden elon merkkejä :)

Tänään päivittyi ensimmäiset myytävät pörröiset kaninpoikasetkin kotisivuille tuoreiden kuvien kera. Ikää on kertynyt reilut neljä viikkoa. Tässä yksi saman sarjan sisarus :)
Vapaat poikaset löytyy täältä!

Myös soopeli- ja venäläispoikasia syntyi tällä viikolla. Niiden kuulumisia lisää myöhemmin kevään varrella!

Pääsiäisen aika menee meillä muutoin taas pienen remontoinnin merkeissä. Taitaa olla joka keväinen ilmiö, vaikka joka syksy ja talvi on sellainen fiilis, että nyt ei enää yhtään remontointia! Kevätaurinko saa orivarsat hyppimään ja meillä raksamiehen rakentamaan :)

Lisäksi aikaa saa ystävähevonen. Se muutti tänään uuteen talliin joten siellä liikuttelun (ja rapsuttelun ja sosiaalisten ympyröiden) merkeissä vierailemme myös näinä pääsiäisen päivinä :)

Ihanaa kevättä kaikille!

Kevään merkkejä

Tänään nauratti.

Eläintenhoidon yhteydessä, ruuanjaon jälkeen, huomasin että yksi eläin alkoi himmailemaan häkkiään ympäri heinätukko suussa. Tässähän ei tunnetusti mitään erikoista pitäisi olla. Sitähän ne naaraat harrastaa jos synnytys lähestyy tai ovat valeraskaina ja pesänrakennusvietti jyllää, eikös vaan?

Omituisen tästä asiasta teki se, että kyseessä oli meidän O.Fiktio, todistetusti uros kiveksineen ja jälkeläisnäyttöineen.
Liekö loukkaantunut nauramisesta vai palannut muuten vain äijäseuraan, kameran haun jälkeen tälläisestä toiminnasta ei näkynyt enää merkkiäkään :)

Äiti harrastaa

Mitäpä sitä "eläinihminen" muuta harrastaisi kuin ratsastusta?

Jokainen minun laillani keskitason alapuolella tasoiltaan oleva ratsastaja varmasti samaistuu tunteeseen, miten vaikeaa kaikki välillä on - tai tuntuu olevan. Joskus tahkotaan kuukausi kaupalla ilman yhtään tähtihetkeä ja voi sitä iloa kun aivot ja runko vihdoin sisäistää uuden asian ja hevonen liikkeessään todistaa ratsastajan etenemisen. Kevät 2012 meni siinä nimenomaisessa tahkoamisessa (lue:tää ei onnistu ikinä), mutta tämän talven motivaatio on jaksanut pysyä ylhäällä vaikka erinäiset sairastumiset ja muut esteet ovat jättäneet ratsastuskerrat minimiin.

Näin aikuisharrastajana myös "oheistuotteet" ovat löytyneet (vihdoin) kohdalleen alkaen opettajasta, jota kiinnostaa minun etenemiseni ratsastajana ja joka ei anna minun jäädä mukavuusalueelleni haahuilemaan liian pitkäksi aikaa.
Hevonen- jolla aloitin harrastamiseni uudelleen sen toimiessa tuntiratsuna ja sain onnekseni jatkaa sillä ratsastamista sen siirtyessä yksityiseksi ilon aiheeksi. Tämä mainio pieni ruuna, joka antaa ulkonäkönsä ihan mielellään hämätä tuntemattomia, on opettanut minulle kullanarvoisia asioita yhteistyöstä.
Ja viimeinen, muttei tosiaankaan vähäisin, palanen on tietysti hevosenomistaja, joka arvostaa tätä upeaa hevosystävää ja on sallinut minun hoitaa ja liikuttaa ruunaa - ja vielä ihan omien aikataulujeni mukaisesti :)

Tästä on hyvä jatkaa!

Talven tähtihetkiä

 

Eräänä iltana

Kuvausintoa

Viljo ja Riitu

Anselmi

 Oli niin ihanan aurinkoinen päivä, että pakko oli kamera kaivella taas pihalle mukaan :) Tässäpä teille muutama otos! Hyviä kuvia kasvateista löytyy myös Jonnan blogista!

Ökyrikas

                                    Unelmavävy                                            Unelmavävy

                                  Sinna ja Validi                                        Milo ja Validi

                                     Ihana vuokrahevoseni Herra V, josta kovasti pidän :)

Valoa ja virtaa

Greta ja tyttärensä O.Vernissa

"Virta" on tietysti suhteellinen käsite. Ainakin kun sairastaa megaflunssaa viikon. Mutta nyt on onneksi uusi viikko ja olokin helpottaa.
Tänään kävin kengitysapuna lainahepoiseni luona. Niin usein (lue: ylipäätänsä aivan liian harvoin) tulee mentyä vaan ratsaille tallille, joten oli ihan hauskaa odotella rauhassa kengittäjää. On meinaan pollella ainakin tukka ojennuksessa :)

Anselmi

Päivät alkaa olla kirkkaampia ja lauhemmat kelit lisää muutenkin tätä innon määrää. Joka talvi sitä miettii, että eipä tässä nyt mitään projekteja jaksaisi aloitella, ja joka kevät huomaa päivien pidetessä että niin se vaan on; ihan talviteloilla on itsekkin nuo pisimmät pimeät kuukaudet ja heti kun valoa alkaa tulla tekee mieli kehitellä kaikenmoisia projekteja.

Aivan varma kevään merkki on jämtlantilaisen karvanlähtö. Joka kerta sama refleksi: Wau, miten paljon koirassa on turkkia. Tai WAU miten paljon siitä voi lähteä turkkia kun sille kuitenkin myös jää se turkki! Keväässä on se tietty pätkä jolloin edustuskuvia ei todellakaan oteta ;)

Ihana vielä turkilla

ja Ihanat <3