No niin. Tarkkaavainen kasvattaja on nyt tilastoinut soopelipoikasensa.
Minimi, sininen soopeli, teki tällä viikolla sinisiä lapsia seitsemän kappaletta. Kuusi venäläistä ja yhden soopelin ;)
Ruskean soopelimme Iineksen poikaset lähestyvät kahta viikkoa. Olen kopaissut pesän sormituntumalla jonkun kerran ja aina päässyt samaiseen seitsemään poikaseen, kolmeen venäläiseen ja neljään soopeliin kunnes tänään otin ihan asiakseni möyriä pesänurkassa. Tämänpäiväisessä tarkistuslaskelmassa poikasia löytyi YHDEKSÄN, viisi soopelia (neljä ruskeaa, yksi sininen) ja neljä venäläistä :D Harvemmin näin päin käy, joskus tuntuu, että joku poikanen saattaa kadota pesästä.
Mutta minun tyyli on puhtaasti antaa pesän olla hyvin rauhassa melkein kunnes poikaset alkaa silmiä avaamaan. Ensimmäisellä viikolla en edes värejä yritä katsella vaan muutaman päivän välein kopasen sokkona pesän ja varmistan, että sieltä löytyy lämpimiä ja liikkuvia poikasia. Missä lie sivukammarissa nuo kaksi extraa Iineksellä asuivat. Seitsemän poikasta oli jo ihan tarpeeksi kookas poikue, ilman, että olisi tullut mieleen tehdä lisäetsintöjä.
Sinevan poikasista tuli kuva räpsättyä, koska pari ensimmäistä päivää mamma vain rakensi tukevampaa ja tukevampaa pesää häkin nurkkaan, kunnes oli tänä aamuna päätynyt siirtämään pikkunakit vähän ilmastoidumpaan tilaan pesän viereen ;)
Tesla, joka oli astutettu soopeliuroksella, jäi tyhjäksi.
Tässä vielä kuva innokkaasta pikkukoirasta :)
perjantai 9. elokuuta 2013
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Hei hei heinäkuu!
Niin se kesä etenee.. Toisaalta näyttely lähenee :) Tarkemmat näyttelyinfot laitan tännekkin kunhan lehti kopsahtaa postissa!
Meille syntyi niitä kaivattuja soopelipoikasia :) Iines teki viime viikolla poikueen ja nyt jännätään vieläkö Minimikin meille soopeligeenejä lahjoittaisi.
Tässä muutama kuva Lottiksen lapsista (joiden isä siis myös soopeli, vaan eipä tuo nyt näkynyt tässä otannassa), jotka siis kaikki ovat venäläisiä.
Aamuvirkun ihana lapsi |
Meille syntyi niitä kaivattuja soopelipoikasia :) Iines teki viime viikolla poikueen ja nyt jännätään vieläkö Minimikin meille soopeligeenejä lahjoittaisi.
Tässä muutama kuva Lottiksen lapsista (joiden isä siis myös soopeli, vaan eipä tuo nyt näkynyt tässä otannassa), jotka siis kaikki ovat venäläisiä.
Paljon on myös koirien kanssa touhuttu ja peuhattu. Pentukoira kävi rokotuksilla ja on ehtinyt olla jo monessa mukana. Toisaalta se on ehtinyt myös olla kotosallakin meidän muiden mennessä menojamme. Kaikin puolin järkevä pentu ja iso kiitos pentuelämän "helppoudesta" kuuluu meidän aikuisille järkeville uroksille, jotka riehuttavat pentua ja opettavat sille lauman sääntöjä :)
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Pieni perheenlisäys
Pieni kesän lomaretki heitetty. Vaikka kotoa oltiin pois vain viitisen päivää, tuntui että kaikki kaninpoikaset, ruohoa ja kasvimaan rehoitusta unohtamatta, olisivat tuplanneet kokonsa!
Ja kyllähän me reissusta tuotiin myös tuliaisia itsellemme. Ihana ja tarmokas koiranalku matkasi luoksemme Puolasta. Otimme hänet kotimatkalla kyytiin Helsingistä :)
Näppärän ja Kuperkeikan viiden satsi. Yksi lh päätti mennä kavereiden taakse jemmaan :) |
Lottiksen ja Öisen Ritarin siniset söpöläiset :) |
Aamuvirkun ihanaiset |
Ja kyllähän me reissusta tuotiin myös tuliaisia itsellemme. Ihana ja tarmokas koiranalku matkasi luoksemme Puolasta. Otimme hänet kotimatkalla kyytiin Helsingistä :)
Pieni perheenjäsen Into |
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Öisen ritarin paluu
Tai ehkäpä oikeammin meno :)
Uuteen kotiin joutavana myös O. Öinen Ritari sininen soopeli uros. s.2011. Näyttelyissä käynyt kahdesti, kummallakin kerralla 93,5p. Emä näyttelyissä käymätön Stjärnebackens Janna ja isänä Brookside Moonshine 95p. Kauheen pitkä matka tuonne kanilaan kuvaamaan, joten talvinen kuva nyt tällä kertaa. Toinen kuva löytyy myös kotisivujen urokset sivulta.
Uuteen kotiin joutavana myös O. Öinen Ritari sininen soopeli uros. s.2011. Näyttelyissä käynyt kahdesti, kummallakin kerralla 93,5p. Emä näyttelyissä käymätön Stjärnebackens Janna ja isänä Brookside Moonshine 95p. Kauheen pitkä matka tuonne kanilaan kuvaamaan, joten talvinen kuva nyt tällä kertaa. Toinen kuva löytyy myös kotisivujen urokset sivulta.
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Hepoilua
Vietän aikaani lainaruunan luona keskimäärin muutaman kerran viikossa, mutta homma toimii ihanan omistajan kanssa niin hienosti, että jos minulla on esteitä - käyn vähemmän ja jos hänellä on esteitä - käyn enemmän. Ja sama toisin päin. Melko sujuvaa siis.
Tällä viikolla kävin vallan neljänä peräkkäisenä päivänä tehden mitä erilaisempia asioita ruunasen kanssa. Ratsastin itse, ratsastutin lapsia, seurasin kun osaava ratsastaja ratsastaa ja kävin maastossa.
Keho huutaa jotain vääntämään sen oikeaan asentoon - se on seurausta useamman kuukauden itsenäisestä ratsastamisesta. Nyt kesän aikana ruuna on käynyt tunneilla aina kun mahdollista joko minun tai omistajan kanssa. Sitä janoan lisää. Lisäksi ollaan saatu osaavaa apua liikutukseen silloin tällöin, jotta ruuna pääsee liikkumaan oikein ja kehittymään. Ja minä näkemään miltä näyttää kun liikutaan oikein. Aika avartavaa. Lähes käsityskyvyn ylittävää :)
Torstain maastolenkillä olin aika iloinen, tai ehkä enemmän ylpeä. En itsestäni, vaan hevosesta. Löysin ohjin käveltiin tien laitoja - me viimeisenä. Edellä menevä hevonen lähti pienessä alamäessä ravaamaan hänen edellään menevää hevosta kiinni. Ruuna kysyi eleillä tarvitseekö meidänkin ravata, mutta elehdin takaisin, että ei meidän tarvitse ja jatkettiin nyppylä alas yhdessä löysin ohjin. Jos taitoni ratsastajana ovatkin päässeet taantumaan, koen että yhteistyömme on kuitenkin siirtynyt jo seuraavalle tasolle. Joskus ruuna ajatteli, että kanssani maastossa on aika tärkeää pysyä kiinni jonossa.
Ruunapäivitykset ovat joskus harvinaisen sekavia siksi, että en tiedä kirjoittaisiko yksikössä "minun mielestäni" vai monikossa "me ajatellaan niin, että" ja jääkö lukijan arvattavaksi silti tarkoittaako me minua ja hevosta vai minua ja omistajaa vai jotain muuta tuntematonta yhdistelmää :) No, harvinaisen hyvin toimiva "me" ja "ne", lähipiiri ja tallin ihmiset, meidät ympäröivät. Mikäs tässä siis harrastellessa!
Tällä viikolla kävin vallan neljänä peräkkäisenä päivänä tehden mitä erilaisempia asioita ruunasen kanssa. Ratsastin itse, ratsastutin lapsia, seurasin kun osaava ratsastaja ratsastaa ja kävin maastossa.
Keho huutaa jotain vääntämään sen oikeaan asentoon - se on seurausta useamman kuukauden itsenäisestä ratsastamisesta. Nyt kesän aikana ruuna on käynyt tunneilla aina kun mahdollista joko minun tai omistajan kanssa. Sitä janoan lisää. Lisäksi ollaan saatu osaavaa apua liikutukseen silloin tällöin, jotta ruuna pääsee liikkumaan oikein ja kehittymään. Ja minä näkemään miltä näyttää kun liikutaan oikein. Aika avartavaa. Lähes käsityskyvyn ylittävää :)
Torstain maastolenkillä olin aika iloinen, tai ehkä enemmän ylpeä. En itsestäni, vaan hevosesta. Löysin ohjin käveltiin tien laitoja - me viimeisenä. Edellä menevä hevonen lähti pienessä alamäessä ravaamaan hänen edellään menevää hevosta kiinni. Ruuna kysyi eleillä tarvitseekö meidänkin ravata, mutta elehdin takaisin, että ei meidän tarvitse ja jatkettiin nyppylä alas yhdessä löysin ohjin. Jos taitoni ratsastajana ovatkin päässeet taantumaan, koen että yhteistyömme on kuitenkin siirtynyt jo seuraavalle tasolle. Joskus ruuna ajatteli, että kanssani maastossa on aika tärkeää pysyä kiinni jonossa.
Ruunapäivitykset ovat joskus harvinaisen sekavia siksi, että en tiedä kirjoittaisiko yksikössä "minun mielestäni" vai monikossa "me ajatellaan niin, että" ja jääkö lukijan arvattavaksi silti tarkoittaako me minua ja hevosta vai minua ja omistajaa vai jotain muuta tuntematonta yhdistelmää :) No, harvinaisen hyvin toimiva "me" ja "ne", lähipiiri ja tallin ihmiset, meidät ympäröivät. Mikäs tässä siis harrastellessa!
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Festivaali
Tänään sijoitusnaaras O.Festivaali lähti poikasten luota takaisin kotiinsa. Se jätti meille kasvamaan kolme poikaa ja tytön chillana viitalla ja ilman. Jatkossa Festi on sijoitusperheensä oma lemmikki ilman tälläisiä velvotteita. Kiitos mukavasta yhteistyöstä :)
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Lomalla puuhailemassa
Ihana kesä. Kaikkea jaksaa tehdä enemmän valoisassa ja lämpimässä :) On ehditty taas rakennella ja puuhastella ja olen ehtinyt aika mukavasti käymään tallillakin eestiläistä moikkaamassa. Lisäksi superihmiset houkuttelevat kuntoilemaan, joten pienimuotoinen hyvin alussa oleva hölkkäilykin on kuulunut viime viikkojen ohjelmaan.
Kävin lisäilemässä kotisivuille myytävät Jambin poikaset. Isänä O.Kuperkeikka 94,5p. Tässä kuvat kotiin vielä jäävistä saman poikueen jäsenistä :)
Soopelivauvoja ei odotuksista huolimatta saapunutkaan. Toiseen yhdistelmään ei syntynyt kuin venäläistä (vaikka soopeli x venäläinen kaiken keskiarvon mukaan toisi sitä soopelia kyllä poikueeseen :) ), ja toisen naaraan poikueen hoito epäonnistui :(
Taas olisi odotuksia sitten elokuun alkupuolelle, josko sitten taas enemmän soopeleita täälläkin loikkisi. Iines on astutettu uudelleen, samoin Minimi.
Kävin lisäilemässä kotisivuille myytävät Jambin poikaset. Isänä O.Kuperkeikka 94,5p. Tässä kuvat kotiin vielä jäävistä saman poikueen jäsenistä :)
Olivianan Nuppineula |
Olivianan Nukkumatti |
Soopelivauvoja ei odotuksista huolimatta saapunutkaan. Toiseen yhdistelmään ei syntynyt kuin venäläistä (vaikka soopeli x venäläinen kaiken keskiarvon mukaan toisi sitä soopelia kyllä poikueeseen :) ), ja toisen naaraan poikueen hoito epäonnistui :(
Taas olisi odotuksia sitten elokuun alkupuolelle, josko sitten taas enemmän soopeleita täälläkin loikkisi. Iines on astutettu uudelleen, samoin Minimi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)